Karjalaisen Verkkolehdessä 15.1

 

Globaali markkinatalous iski Pohjois-Karjalaan

 

Tänään Pohjois-Karjalan herätti uutinen jota ei uskottu tulevan, Perlos karsii toimintojaan

kovalla kädällä. Yt-neuvottelujen piiriin kuuluvista 1 400 hengestä 1 243 työskentelee

Pohjois-Karjalassa. Kun työntekijöiden vähennettävä määrä on n.1 200 henkeä,

niin vaikutus on järisyttävä Pohjois-Karjalassa. Alihankintatuotanto on antanut leivän

100-200 työntekijälle.

Kaikki tämä uhrataan globaalin markkinatalouden alttarille.

Nokia kasvattaa halpojen kännyköiden tuotantoa Aasiassa. Perlos rynnistää perässä,

tehtaita perustetaan Kiinaan ja Intiaan.

Kuitenkin Perloksen työntekijät ovat omalla työllään tuoneet sen pääoman joka on

mahdollistanut nämä investoinnit.

Nyt on aika vaatia yhteiskunnan Perlokselle maksamien tukien takaisinmaksua.

Eduskunnan ja Hallituksen on tultava apuun, myös Pohjois-Karjalaisten istuvien

kansanedustajien on noustava piiloistaan ja toimittava.

Vai ovatko omistajien osingot ja pörssikurssit tärkeämmät?

 

Petteri Tahvanainen Kansanedustajaehdokas Vas Eno

Viikko Pohjois-Karjalassa 18.1

 

Tasa-arvoiseen yhteiskuntaan on varaa

Enolaisen Petteri Tahvanaisen mielestä Suomella on varaa tasa-arvoisemman yhteiskunnan kehittämiseen. Kuntaliitoksiin pakottamista hän ei hyväksy. Ay-aktiivina hän uskoo kolmikantayhteistyöhön.

 

Enolainen kirvesmies Petteri Tahvanainen pitää pötypuheena väitteitä, että Suomella ei olisi taloudellisia mahdollisuuksia nykyistä tasa-arvoisemman yhteiskunnan kehittämiseen.

- Täällä on saatu kansa uskomaan, että siihen ei olisi varaa, vaikka samaan aikaan Suomessa liikkuu rahaa enemmän kuin koskaan, Tahvanainen paukauttaa.

Vasemmistoliiton sitoutumattomana ehdokkaana Tahvanainen on mukana eduskuntavaaleissa samassa vaaliliitossa sosialidemokraattien kanssa. Hänen mukaansa aikaisempaa suurempi vauraus on kulkeutunut entistä harvempien taskuihin. Rikkaat ovat rikastuneet, kun samaan aikaan pieni- ja keskituloiset ovat suhteessa köyhtyneet. Syytä Tahvanaisen mukaan on nykyisissä päättäjissä.

- On turha väittää, että yleiset talouden lait sitoisivat päättäjien kädet. Jos näin on, sellaiset päättäjät täytyy vaihtaa.

39-vuotias Tahvanainen tunnetaan Enossa juuri suorista mielipiteistään. Jotkut sanovat, että kunnanvaltuuston II varapuheenjohtaja puhuu jopa liiankin suorasanaisesti. Tahvanaisen itsensä mielestä asiat on sanottava niin kuin ne ovat.

- Jos epäkohtia on, niitä on lähdettävä reippaasti korjaamaan. Eivät ne muuten muutu.

Eduskuntavaaleissa Tahvanainen on ehdokkaana ensimmäistä kertaa. Mukaan hän lähti, kun pyydettiin. Kaksi vuotta sitten käytyjen kunnallisvaalien tuloskin rohkaisi.

- Sain ensikertalaisena kolmanneksi eniten ääniä koko kunnasta ja vasemmistoliitto tuplasi paikkansa valtuustossa, neljän valtuutetun ryhmän puheenjohtajana toimiva Tahvanainen kehaisee.

 

Köyhällä on nyt ystäviä

Petteri Tahvanainen pitää tulevaisuuden tärkeimpänä asiana sosiaalisen tasa-arvon järjestämistä.

Samalla asialla tuntuvat hänen mielestään olevan näin vaalien alla kaikki muutkin.

- Kyllä sitä nyt köyhälle riittää kavereita. Keskustakin on toitottanut tätä samaa. Mistähän ne nyt ovat keksineet? Ensin ovat tehneet 30 000 Suomen rikkainta verottomiksi poistamalla varallisuusveron, mutta eivät ole heikommassa oleville antaneet kuin pieniä roposia, Tahvanainen veistelee.

Erityistä painoarvoa pitäisi hänen mielestään laittaa vanhustenhuoltoon sekä lapsiperheiden asemaan.

Vanhustenhuoltoon hän haluaisi lisää rahaa ja lakiin jonkinlaisen palveluiden minimitason.

- Ihmetellä täytyy, että nykyisin vallassa oleva porukka ei ole tätä hoitanut kuntoon, koska hehän niitä palveluita ovat kohta käyttämässä.

Lapsilisien korotukset eivät saa Tahvanaisen mielestä vähentää toimeentulotuen määrää. Hän myös uskoo, että ruuan arvonlisäveron alentaminen näkyisi loppujen lopuksi eniten juuri lapsiperheiden kukkaroissa.

Tahvanaisella ja hänen Teija-vaimollaan on kaksi lasta, 12-vuotias poika ja 5-vuotias tyttö.

Enolaisena Tahvanainen kertoo vastustavansa henkeen ja vereen kunnan alueelle suunnitteilla olevia uraanikaivoksia.

- Näiden kaivoshankkeiden myötä olen ruvennut vastustamaan koko ydinvoiman käyttöä. Sille täytyy kehittää korvaavia muotoja. Meillä on esimerkiksi Enossa hyviä paikallisia esimerkkejä toimivista hakelämpölaitoksista.

 

Köyhien avioliitto ei poista rahapulaa

Uimaharjussa syntynyt ja viimeiset seitsemän vuotta Enon kirkonkylällä asunut Tahvanainen korostaa, että ihmisten on pystyttävä asumaan siellä, minne he ovat juurtuneet.

Meneillään olevassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa ei saa hänen mielestään pakottaa kuntia liitoksiin, vaikka niihin saatetaan palveluiden turvaamiseksi tulevaisuudessa mennäkin.

- Pelkkä liitos ei auta, jos valtio ei lisää rahoitusta ja anna kunnille sitä, mitä niille kuuluu. Voihan olla, että kaksi päätä katselee kulujen muodostumista tarkemmin ja saa aikaan säästöjä, mutta ei kahden köyhän avioliitto poista ainaista rahapulaa.

Nykyinen hallitus on parantanut työttömyyttä, vaikka samalla tuhansia työpaikkoja on kadonnut ulkomaille. Tahvanainen arvostelee hallituksen työllisyystoimia määrä- ja osa-aikaisten silpputyösuhteiden lisäämisestä.

- Ja vielä samaan aikaan yritetään heikentää kolmikantayhteistyötä huonontamalla työtaisteluoikeuksia kovemmilla sakkovaatimuksilla. Täytyy muistaa, että viimeisimmän suuren työtaistelun aloitti työnantajapuolen Metsäteollisuus. Pitäisiköhän työnantajillekin laittaa kovempia sanktioita työrauhan rikkomisesta?, Rakennusliiton toiminnassa reilut kymmenen vuotta aktiivisesti toiminut Tahvanainen lataa.

Tällä hetkellä hän on Rakennusliiton Uimaharjun osaston puheenjohtaja sekä Itä-Suomen aluejärjestön hallituksen jäsen.

- Jos kolmikantaista yhteistyötä ei kehitetä, edessä on paluu luokkayhteiskuntaan nopeammin kuin uskommekaan. Silloin palkat määrätään, ei niistä neuvotella. Eikös se keskusta käytä tästä työreformi-termiä, Tahvanainen piikittelee.

 

Teksti:

Ville Moilanen

Karjalaisessa 1.2

 

Ydinvoima ei ole ratkaisu kasvihuoneilmiöön

Ydinvoiman lisärakentamista perustellaan Suomessa mielellään
kasvihuoneilmiön torjumisen kannalta välttämättömänä. Tämä väite on
kuitenkin vain ydinvoimaa Suomeen ahnaasti haluavien lobbausta.
Totuuden mukaista tutkimuksiin perustuvaa tietoa on kuitenkin saatavilla

mm. kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tutkimustiedoista. 16%
maailman sähköntarpeesta tuotetaan nykyisin maailman 440
ydinvoimalassa. Maailmassa pitäisi olla 2750 ydinvoimalaa pelkästään
sähkön tuottamiseen nykyisellä kulutuksella. Kuitenkin vain 3% maailman
energian tarpeesta tuotetaan ydinvoimalla. Jos ydinvoima olisi
todellinen ratkaisu kasvihuonekaasujen vähentämiseen tarvittaisiin
maailman laajuisesti noin 14 670 ydinvoimalaa (Suomen 5 ydinvoimalaa
siinä määrässä on vain 0,03%).

Todellisuudessa ydinvoima on valtion tukemaa energian tuotantoa siinä
missä tuulivoimakin. Jos ydinteollisuus joutuisi ottamaan vakuutuksia
säteilyvuotojen varalle, ei ydinsähkön hinta olisi enää niin
kilpailukykyistä.
Lupaa viidennelle ydinvoimalalle ei olisi tullut, jos sitä ei olisi
ostettu
ns. risupaketilla. Risupaketin toteutumista on kuitenkin syytä
tutkia kriittisesti ennen kuin lupaa kuudennelle ydinvoimalalle
ruvetaan edes käsittelemään eduskunnassa.

Ainoa todellinen vaihtoehto kasvihuonekaasujen vähentämiseen on
energian käytön määrätietoinen ja nopea vähentäminen. Vuonna 2006
maailman energiankulutus lisääntyi arviolta 6% ja Suomen sähkön kulutus
lisääntyi 5%. Nämä luvut antavat selvän merkin siitä, mitä pitää tehdä.
Vain energian säästöllä voidaan päästä haluttuihin tuloksiin ilmaston
muutosta vastustettaessa.

Mitä voimme tehdä:

-EU tasolla pitää viivytyksettä ottaa käyttöön rangaistustullit
kaikille tuotteille, joita tuodaan Kioton sopimuksen ulkopuolelle
jättäytyneistä maista (Esim. Kiina ja USA).

-Sähkö- ja öljylämmityksestä pitäisi luopua ensin julkisissa
rakennuksissa ja myöhemmin asunnoissa. Lämmitysjärjestelmän vaihtoa
pitää tukea verovaroin ja myöhemmin ottaa käyttöön haittavero jos
lämmitysjärjestelmien vaihto on muuten
liian hidasta.

-Uudet asuinalueet tulee kaavoittaa niin, että uudet talot saadaan
kytkettyä tarvittaessa edullisesti kaukolämpöverkkoon.

-Uusia energiaa säästäviä innovaatioita tulee tukea viipymättä
verovaroin ja ottaa ne käyttöön julkisissa kohteissa ensitilassa.

Viime päivinä Suomen ympäristöjärjestöt ovat julkaisseet energia- ja
ilmastopoliittiset kannanottonsa, joissa osoitetaan, että vaihtoehtoja
ydinvoimalle on olemassa. Riittäisikö Jorma Ollilan merkittävä
puheenvuoro ilmastopolitiikasta herättämään suomalaiset yksisilmäiset
ydinvoimaintoilijat ?

Petteri Tahvanainen Eno
Kansanedustajaehdokas Vas

Pielisjokiseudussa 15.2

 

PERLOKSEN LOPETTAMINEN OSOITTI TAAS SUOMALAISEN LAINSÄÄDÄNNÖN VOIMATTOMUUDEN

Perloksen alasajo Pohjois-Karjalassa synkisti mielet, ei vain
paikkakunnalla, vaan koko Suomessa. Ei kuitenkaan aivan kaikilta. Meni
vain pari päivää, kun haaskalle laskeutuivat ärhäkimmät
työnantajapuolen korppikotkat. Röyhkein esitti yleistä palkkojen
alentamista, jolla työpaikat voitaisiin säilyttää Suomessa. Näin siitä
huolimatta, että talous Suomessa on kasvanut ennätystahtia ja yritykset
ovat jakaneet huikeita osinkoja omistajilleen ja optioita johtajilleen.
  Muutama vuosi sitten käytiin sentään poliittista keskustelua siitä,
että yrityksille pitäisi asettaa vastuuta työntekijöistään. Esitettiin
lakimuutoksia, jotta voittoa tuottava yritys ei saisi irtisanoa väkeään
tuloskunnon parantamiseksi. Oli myös vaatimuksia, että yritysten
pitäisi Perloksen kaltaisissa tapauksissa maksaa irtisanottaville
työntekijöille merkittävästi suurempi korvaus kuin irtisanomisajan
palkka. Nyt tämä keskustelu on vaimennettu.
Viimeisen tulopoliittisen
kokonaisratkaisun yhteydessä paineet purettiin tekemällä ratkaisu ns.
muutosturvasta. Tehostetusta työnvälityksestä irtisanomisen jälkeen,
valtion ja työttömyysturvajärjestelmän rahoilla. Yritykset vapautettiin
vastuusta näköpiirissä olevaan tulevaisuuteen.

Nyt on puhuttu uudesta yhteistoimintalaista, jota juuri odotellaan
eduskunnasta. Lakiesitys aiheutti kovaa kohua yrittäjäjärjestöissä ja
näitä myötäilevien poliitikkojen keskuudessa. Turhaan. Uudistettu
yt-laki ei sen enempää kuin vanhakaan pysty vaikuttamaan siihen, että
voittoakin tuottavat tehtaat lopetetaan ja ihmiset potkaistaan pihalle.
Neuvotteluvelvoite, mitä se kulloinkin sitten käytännössä pitääkään
sisällään, ulotetaan uudistetussa yt-laissa yli 20 henkilöä
työllistäviin yrityksiin, kun neuvotteluvelvoite aikaisemmin koski vain
yli 30 työntekijän yrityksiä . Mutta tässä kaikki.

Kun yt-lakia aikanaan 70-luvulla säädettiin odotukset
työntekijäpuolella olivat kovat. Yhteiskunnallinen aloite oli
poliittisella vasemmistolla ja uskottiin, että työelämää ohjailevalla
lainsäädännöllä työnantajapuolen
ja omistajien yksipuolista valtaa
voitaisiin kaventaa. Lopputulos jäi laihaksi. Yhteistoimintalaki ei
antanut työntekijäpuolelle päätösvaltaa käytännössä mistään asiasta.
Yt-laista tulikin niin sanottu laki jatketusta irtisanomisajasta, sillä
se edellytti yrityksiltä kolmen kuukauden muodollisia neuvotteluja
ennen kuin potkut saatiin antaa. Ajan saatossa nämäkin neuvotteluajat
on lyhennetty kolmesta kuukaudesta kuuteen viikkoon ja saman mittaiset
ne ovat uudessakin lakiesityksessä.

Yhteistoimintalaki voisi toki olla käyttökelpoinen, jos laki nimensä
mukaisesti panisi työnantajan ja työntekijöiden edustajat tosissaan
etsimään konkreettisia ratkaisuja irtisanomisten välttämiseksi tai
ainakin niiden vaikutusten lievittämiseksi. Mutta tältäkään osin laki
ei toimi. Kuten Perloksen tapauksessa työnantaja avaa pelin
ilmoittamalla, että tuotanto lopetetaan. Mitä siinä sitten neuvottelet,
kun lopputulos on jo ennakolta päätetty eikä se muuksi muutu.

Yhtäkaikki
suomalaisten palkansaajien ei pidä alistua siihen, että
globalisaation nimissä meille tehdään mitä hyvänsä. On selvää, että
jatkuvaa tappiota tuottava toiminta aikanaan loppuu. Mutta silloin, kun
voittoa tuottava yritys irtisanoo koko väkensä, työntekijöille pitää
maksaa tuntuva korvaus uuden elämän aloittamista varten. Ja työnantajan
ja työntekijöiden välinen vuoropuhelu pitää tosissaan saada käyntiin jo
ennen kuin ratkaisevat päätökset on tehty. Nykyinen piirileikki, jossa
tietoa pantataan ja aikaa kulutetaan ei palvele ainakaan työpaikkaansa
menettäviä ihmisiä.